perjantai 30. elokuuta 2013

Ivriz hiipii jo mieleeni...

Assyriologi on eilen Olarin lukiossa pitänyt oppituntia ja sen jälkeen saanut lentoliput hankittua ja lähtee matkaan viikon päästä. 
Anatolian ylänkö odottaa. Olen innoissani, etenkin kun suunnittelen näkeväni paikkoja, joissa olen ollut viimeksi silloin kun valmistelin väitöskirjaani.
Liki pari vuosikymmentä on vierähtänyt siitä kun kävin viimeksi Ivrizissä, missä on kuuluisa Tyanan kuningas Warpawalan (700-luku eaa) kallioreliefi hieroglyfiluuvinkielisine piirtokirjoituksineen.
Kuva: Çiğdem Maner
Siihen aikaan digikameroista ei edes haaveiltu. Aineistonkeruumatkoillani kuljetin mukanani kahta kameraa: itse hankkimaani Nikonia, jolla otin väridiat ja ukiltani perimääni Olympusta (johon oli kaksi objektiivia) ja jolla otin sitten mustavalkoisia paperikuvia. Erittäin rakkaita työkaluja, jotka herättävät nostalgisia muistoja kun nostin ne pitkästä aikaa varastosta niiden omasta laukusta työpöydälleni.
Nikonilla otetut tuhannet diat lymyävät nykyään kahdessa lipaston laatikossa. Toisinaan tarvitsen opetuksessa myös kuvia, joita minulla on vain noina dioina ja jotka olen sitten skannannut tietokoneelleni. 

Erittäin pahaksi tavaksi on tullut kiireessä vain työntää pahvirasioista otetut diat takaisin järjestämättä niitä oikeille paikoilleen. Tuloksena on kaaos dialaatikoissa. Jostain pitäisi löytää kokonainen päivä sille, että järjestäisi ne uudelleen.
Väridiojenkin värit haalistuvat ja jos niitä vielä vähän muokkaa, saa niihin todellista menneen ajan tunnelmaa...
Ivrizin lähellä, Taurusvuorille noustaessa, on toinenkin samanlainen kallioreliefi, "huonompaa laatua" ja ilman piirtokirjoitusta. Sille johtavalla tiellä on runsaasti bysanttilaisia raunioita.
Viikon päästä otan mukaani ainoastaan (kännykän ja iPadin kameroita lukuunottamatta) pienen mutta pippurisen, jo vuosikausia hyvin palvelleen Canonini: se on kaksi kertaa tippunut lattialle, mutta on yhä sillä voi ottaa kuvia pienestä reistailusta huolimatta. Canonilla on otettu suurin osa tämän blogin kuvista. Se on myös kahdesti "jäänyt" viettämään omaa elämäänsä, mutta molemmilla kerroilla sain sen onneksi takaisin. Canonin lisäksi kiitän Stockmannin asiantuntevaa myyjää, joka osasi suositella tarpeisiini erinomaisesti sopivaa laitetta. Jossain vaiheessa tarvitsen kyllä uuden.

Toivotan kaikille hyvää elokuun viimeistä viikonloppua. Ajatukseni ovat Ivrizin lisäksi kaikkien sodasta kärsivien syyrialaisten, etenkin lasten, luona.

2 kommenttia:

  1. Onneksi on digiaika, vaikka paperikuvissa, dioissa ja negoissa onkin oma viehätyksensä.

    Hyvää ja antoisaa matkaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirjailijatar! Oikeasti minun on vaikea kuvitella mitään kauniimpaa kuin vanhat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun mustavalkoiset valokuvat, menneen ajan uskomaton tunnelma ja monet monumentit, jotka silloin ensimmäisen kerran ikuistettiin valokuviin.

      Poista