sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Turkkilaisia (sekä suomalaisia) kirjakauppoja ja professorin juhlakirja

Assyriologi on ollut jo viikon Suomessa ja runsaasti viileämmät lämpötilat aiheuttaneet lievää flunssaa sekä akuuttia kaipuuta takaisin Turkin lämpöön. Syysloma perheen kanssa Ateenaan on kuitenkin varattu, joten enköhän kestä tämän runsaan kuukauden seuraavaa matkaa odotellessa. Viimeisellä viikolla Istanbulissa vietin paljon aikaa kirjakaupoissa, niistä haluan kertoa pari sanaa.

Neljä viikkoa kestäneellä matkallani ostin kenties tavallista enemmän kirjoja. Kaikki ostamani tai lahjaksi saamani kirjat eivät ole kuvassa, koska yksi opiskelijani otti niistä kuljetettavakseen pari eivätkä nuo pari opusta ole vielä päässeet kotiini asti. Yksi nide on tyhjä muistikirja (toinen ostamani muistikirja ei ole puolestaan kuvassa). Tällaisten kirjamäärien raahaaminen ilman lisäkustannuksia ei olisi mahdollista ellei Turkish Airlines sallisi ulkomaan lennoilleen 30kg matkatavaraa ruumaan (eikä ole turhan tarkka käsimatkatavaroiden määrästä tai painosta).Tutkija ja kirjahullu arvostaa tällaista lentoyhtiötä suuresti!

Myönnän että tällä kertaa kirjojen ostamisessa ei ollut juurikaan itsehillintää. Tämä johtui suurimmaksi osaksi kahdesta syystä, sen lisäksi että satun rakastamaan kirjoja hyvin paljon. ja sen lisäksi, että tarvitsen niistä monia tutkimuksissani enkä voi lainata niitä yliopistoni kirjastoista. Ensimmäinen syy on hieman banaali: Turkin liiran vaihtokurssi on nyt niin edullinen, että kirjat tuntuivat älyttömän halvoilta. Toinen syy on se, että etenkin Istanbulissa länsimaisten turistien kato näkyy ja tuntuu kaikkialla. Idästä päin tulevat matkailijat eivät ole kiinnostuneita etenkin Beyoğlun
lukuisista antikvaarisista - ja muista kirjakaupoista ja tämä vaikuttaa suoraan näiden bibliofiilisten yrittäjien elinkeinoon. Missään kaupassa en oikein voinut käydä ostamatta edes yhtä kirjaa. 

Jo neljännesvuosisadan ajan yksi istanbulilaisista kirjakauppasuosikeistani on ollut kävelykatu Istiklal Caddesilla sijaitseva Deniz Kitabevi. Enimmäkseen antikvaarisia ihanuuksia, mutta myös vanhoja karttoja, painokuvia ja muuta parafernaaliaa. Viivyn siellä aina pitkään, en tohtisi lähteä pois ihanan tunnelman vuoksi (joka on samanlainen kuin monissa vastaavissa roomalaisliikkeissä).

Muinaistutkijan paratiisi on samalla alueella sijaitseva Homer Kitabevi. Siellä on pakahduttavan laaja valikoima antiikintutkimusta, ei ainoastaan Anatolian aluetta koskevaa. Etenkin tämä kauppa on sellainen kulttuuri-instituutio, jollaista Suomesta ei enää löydy. Toivon kaikille istanbulilaisille kirjakauppiaille menestystä vaikeista ajoista huolimatta ja toivon, että voin taas pian palata Kaupunkiin tekemään niissä lisää kirjaostoksia.

Istanbulissa veti tämä kirjakauppojen tarjota tällä kertaa todella hiljaiseksi. Suomi on mukamas sivistysvaltio, mutta jo kesällä havahduin siihen karuun todellisuuteen, että esimerkiksi yliopistokaupunki Oulussa ei ole yhtään ainoaa, akateemisesta näkökulmasta katsottuna, kunnon kirjakauppaa. Missä oululaiset opiskelijat käyvät haahuilemassa, inspiroitumassa, ostamassa kirjoja? Muistelin omia opiskeluaikojani Tübingenissä, missä käsikirjoja, johdatuksia arkeologiaan -- Reclamin keltaista sarjaa antiikin tekstejä jne. jne. oli saatavilla useammassa kaupassa. Monet nuoret ovat oppineet varmaankin tilaamaan kirjansa internetistä, mutta jotenkin on vaikea kuvitella, että samaa inspiroitumista voisi tapahtua klikkaamalla kirjan kuva virtuaaliseen ostoskoriin kuin jos opusta pääsee kaupassa selaamaan.

Helsingissä on sentään Tiedekirja ja Gaudeamus. Meillä OLI myös aikoinaan Akateeminen Kirjakauppa, jossa opiskeluaikoina ansaitsin myös elantoani ja jossa opin paljon siitä miten kirjakauppa parhaimmillaan toimii myös kulttuuri-instituutiona. Akateemisen romahduksesta kertoo Nalle Nyberg muistelmissaan Kirjatalossa (Otava 2017). Olen pyytänyt tästä kirjasta itselleni arvostelukappaleen ja tulen siitä postaamaan kunhan saan kirjan ja saan sen luettua.

Kirjoilta ei voinut välttyä eilenkään: ystävämme professori Laura Kolbe täytti 60 vuotta ja hänen oppilaansa laativat hänelle juhlakirjan, jonka toteutumisessa muut saivat sitten olla maksavana osapuolena (ja näinhän sen kuuluu mennäkin). Lauran oma opettaja Matti Klinge oli myös paikalla seminaarissa ja juhlakirjan julkistamisessa. Vanhan ylioppilastalon Musiikkisalissa väreili hieno, usean sukupolven humanistinen, akateeminen ja voisi jopa sanoa yläluokkainen tunnelma. 

Vihdoin sain myös hankittua Lauran äidistään julkaiseman kirjan. Sekin on nyt lukulistalla ja siitäkin tulen lähiaikoina postaamaan.

6 kommenttia:

  1. Kirjoitat toden sanoja kirjakaupoista, tarjonta on sangen ohutta, ja ajallisesti suppeaa. Suomessa minusta turhaan panostetaan kulttuuritalojen seiniin.
    Minusta Suomessa on ollut kylmempi kesä ja katsoessani Espanjan ympäriajoa, niin viime vuonna oli monesti miltei 40 astetta, nyt on ollut viileämpää, tosin reitti vuosittain vaihtelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos -- Suomeen tarvittaisiin runsaasti hyviä uusia kirjakauppoja eikä ainoastaan Helsinkiin.
      Ja kyllä, Suomen kesä oli surkea & olen varmaankin syntynyt väärään ilmastoon kun voin niin paljon paremmin silloin kun on kunnolla lämmintä :)

      Poista
  2. Olen varannut toivoni antikvaarisiin kirjakauppoihin. Helsingissäkin on pari viihtyisää divaria. Niistä etsiminen on tietysti aina hallitsematonta: niistä ei koskaan löydy tietokirjoista niitä, joita on etsimässä, mutta sitten löytyy aina jotain muuta.

    Upeita kuvia, kuten tavallista. Nuo kenollaan olevat kirjat pitäisi ostaa nopeasti, etteivät niiden selät väänny pysyvästi. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti -- Helsingissä on monia hyviä antikvaarisia kirjakauppoja ja myös niitä yritän tukea ostamalla "kaiken", mikä mieltäni kutkuttaa (lukuunottamatta liian kalliita :) ). En yleensä etsi mitään tiettyjä divareista vaan niissä teen nimenomaan löytöjä. Toki usein on takaraivossa jokin teos, joka olisi kiva saada, mutta en niiden takia juokse divareita lävitse, usein halutut opukset tulevat sitten joskus "sattumalta" vastaan.

      Poista
  3. Tulin kaihoisaksi, kun luin kirjoituksesi ja tutkin kuvia.
    Olen ollut Istanbulin matkallani tuossa Istiklal-kadun kirjakaupassa. Istanbul on monipuolisimpia kaupunkeja mitä tiedän. Olen ollut siellä vain viikon, nälkä jäi.

    Maakuntien kirjakaupoista ei enää saa edes kulttuuri- ja kirjallisuuslehtiä. Etsin Kouvolasta Parnassoa tai Imagea, ei kumpaakaan. Suomalainen Kirjakauppakin myy vain naistenlehtiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istanbul, Konstantinopol, Nova Roma... Kaupunki on kuin Rooma, ei sitä ehdi yhdessä elämässä tarpeeksi katsastamaan. Istanbulilla on loputtomasti eri kasvoja ja koko ajan se saa uusia!
      Kirjakauppojen kehitys on oikeasti todella valitettava. Välttelen Suomalaisia, ne on kaikkinensa aika ankeita enkä lainkaan pidä myyjien tuputtavasta tyylistä. Akateemisessa eivät myyjät ennen vanhaan häirinneet asiakasta, sai rauhassa hypistellä, selata ja lukea. Asiakasta palveltiin vasta kun hän halusi palvelua, sitten palveltiin tietenkin hyvin ja asiantuntevasti :).

      Poista